Nyt riittää.

Ihana viikonloppu, ihana, ihana, ihana. Sukulaiset ja ystävät ympärillä. Happy couple. Mums.

Ja kaiken keskellä minä, possuna. Jotenkin katse pysähtyi itseen olkoonkin, että täytyy myöntää, etten olisi kuvien perusteella pystynyt yhdistämään puoltakaan eilen nätisti juhlakansasta. Ja salama pokkareissa, perkeleen keksintö.

Epäonnistuneet kuvat nähtyäni totesin, että nyt alkoi uusi elämä. Jos hän ja hän ja hän pystyy siihen niin, niin pystyn minäkin. I refuse to be a victim. 

Tästä lähtien siis enemmän kivoja asioita, kuten juoksemista, uimista, zumbaa, salia, whatever rocks my boat. Ja aika moni asia kolahtaa, mutta on jostain syystä unohtunut. Olen aina ollut hoikka ja pieni, "kaapin taakse mahtuva", sellainen, joka voi syödä, mitä tahansa ja olla silti mini, ja oli iso yllätys, kun sitä ei jatkunutkaan ikuisesti. Ja kun kiloja alkoi kertyä, niin hämmennyin niin, että katsoin vain sivusta. Menin kuoreeni ja yritin puolustaa kehoani.

Vaikka rakastan sitä, että rinnat ovat täyteläiset ja että muuallakin on juttuja oikeassa kohdissa, niin silti en näe itseäni niissä kuvissa. Niissä on joku outo tyyppi, jonka sisällä olen piilossa. Hämmentää, että nykyiset ystäväni eivät pidä minua, entistä superslimmiä, pulleana, koska näin he ovat minut nähneet. En tarkoita, että mittarissa pitäisi olla tietty kilomäärä tai poskien lommolla. Jonkun mielestä en ole edes pullea, enkä omastakaan mielestäni lihava. Ja rinnat ovat just ihanat, samoin peppu.

Mutta muuten, ei vaan näytä omalta.

Ja myönnän auliisti, että osa puntarissa näkyvistä kiloista johtuu ihan lihaksista. Mutta nyt kasaan niin kuin juotu tuoremehu. Enemmän hedelmiä, enemmän oikeita makuja, vähemmän mussutusta, väsymystä ja pullaa. Enemmän asioita, joista oikeasti pidän. En oikeasti edes tykkää pullasta, jos kysyn itseltäni. Koskaan en ole pitänyt karkeista enkä juurikaan tykkää jäätelöistä. En pidä täytekakuista, mutta otan aina kun tarjotaan ja silloinkin, kun ei tarjota. Minulle tulee huono omatunto, jos tarjotaan enkä ota. Nykysin jaksankin yllättävän paljon eikä se ole hyvä juttu. Ruokaa pitää syödä siitä pidän kiinni eikä oikein tehtyä ruokaa voi syödä liikaa. Maha täyteen vaan.

Lapsena olin aika kova syömään oikein. Välipaloiksi jäätyneitä banaaneja, paljon oikeaa ruokaa ja makupalana mandariineja, aamulla talkkunaa ja viiliä. Pitää muistella, miten se tehtiin. ;)

"Sweat baby sweat baby sweat".