Flunssa alkaa hellittää, viime yönä piti kuitenkin satsata unta 11 tunnin verran. Pää kumisee, kun siellä on niin paljon unta.
Tein äsken Mustin kanssa ihanan lenkin rannalla. Katsellen tyrskyjä. Nyt pitäisi siirtyä kirjastolle naputtamaan isoa geetä.
Elämäni elokuvat lista sai eilen jatkoa, kun katsoin Poika raidallisessa pyjamassa-leffan. Suosittelen. Toiveikas, inhimillinen, koskettava ja pysäyttävä. Istuin sen loputtua sohvalla viisi minuuttia paikalle nauliutuneena. Ei tämä voi näin mennä, kuitenkin, meni.
Kuuluu elokuviin, joiden katsottua ymmärtää ihmiskuntaa paremmin. Se näyttää niin natsit kuin juutalaisetkin inhimillisinä. Ei ole pahiksia eikä hyviksiä, on vain uskomuksia.
Elokuva kertoo natsiperheen pojasta, joka muuttaa perheensä kanssa keskitysleirin naapuriin, isän siirryttyä johtamaan leiriä. Poika luulee viereistä keskitysleiriä iloiseksi maatilaksi niin kuin propagandavideoissa kuvataan ja ystävystyy aidan sisäpuolella olevan samanikäisen pojan kanssa.
Loistava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti