Mutustan piparia. Juon teetä, mustana, maidolla, sokerilla. Ja valitsin aiemmin sen kaakaon, vaahtokarkeilla. Isommat päätökset saavat vielä odottaa.
Luin vähän aikaa sitten blogitekstin, joka itketti, nauratti, kosketti ja pysäytti. Törmäsin siihen sattumalta, kesken muiden blogien selailun, kesken kaiken pinnallisen hömpötyksen siitä, olisiko tamminen pöytä parempi kuin koivuinen ja minkävärisiä laattoja kannattaa ostaa. Aihekin yllätti.
Nimittäin Enjoying The Small Things-blogin Kelle Hamptonin synnytyskertomus, jossa hän kertoo siitä, kuinka ei aina saa mitä haluaa. Kuinka hän oli suunnitellut kaiken valmiiksi, kuinka kaikki oli täydellistä, kunnes yhtäkkiä joku ylhäällä muistutti, ettei ihminen voi suunnitella elämäänsä.
Vaikka mitä tapahtuisi pitää silti uskaltaa olla rehellinen itselleen, myöntää virheensä, ryömiä ja kuolla surussa ja nousta uudelleen toivossa.
Lukekaa se.
Lukekaa.
Enjoying The Small Things - Nellan tarina. Ihmettelen, mikäli sen jälkeen oma maailma näyttää vielä samalle. Enkä itse tiedä, olisinko vastaavassa tilanteessa yhtä rohkea. En tiedä, mitä tekisin.
PS. Varaa nessuja.
Minä yllätyin ja nyyhkin noro poskella satunnaisena keskiviikkona ison porun teekuppiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti