En tiedä, miksi en ole hetkeen kirjoittanut. Olen ollut onnellinen, jalat ilmassa, lennossa, kuplinut, mahan pohjassa kutitellut, täynnä höyheniä.
Kuitenkin siinä vaiheessa, kun on niin onnellinen, että pelkää hetken menevän ohitse. Ei uskalla vielä tuudittautua turvalliseen fiilikseen mistään. Koko ajan puoliksi sylissä ja puoliksi ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti