sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Niin kuin vain elävät voi.

Kaunis Marjaana on loistava. SMG on upea. Mihin tahansa mielentilaan. Mihin tahansa tilanteeseen. Lauantaina yleisöstä lähti melkein enemmän ääntä kuin bändistä. Livebändi on silloin kohdallaan, kun musiikki kuulostaa paljon paremmalle kuin levyllä. Voimakkaammalle.

Viime aikoina pohjeväri on ollut tumma. Kosketettu pohjaa. Hiekkaa möyten. Unohdettu kirjoittaa. Kun minulta viedään kaikki, autan kantamaan.

Parin viime viikon aikana elämä on voittanut. Nyt olo on vuoroin haikea ja vuoroin toiveikas. Tavallaan en tahtoisi millään odottaa, mitä elämällä on tarjota. Kaikkimullenytjaheti. Ja tavallaan haluaisi palata toisen syliin, meillä on yhä hauskaa yhdessä, mutta nyt ei ollut tämän aika. Ei nyt, ei meille. Olen käsitellyt sen, mutta se pelottaa, jos toinen elää nopeammin kuin minä. Silloin tulee uudestaan itku, se pelottaa jo etukäteen. Toisaalta, nyt olen valmis sellaiseen, mikä antaa enemmän. Tiedän enemmän mitä haluan kuin koskaan tätä ennemmin.

Samoin työelämässä olen oppinut monenlaista siitä, mitä en halua. Ei siitä sen enempää. Tällä ja ensi viikolla pitäisi lähteä metsästämään sitä, mitä oikeasti tahdon. Puhelintornando pystyyn.

Löysin itselleni ja karvakorvalle kodin kaupungista, ison pesän, joka on meidän juuri niin pitkään kuin halutaan. Jossa on kaikki mitä tarvitaan. Joka löytyi etsimättä. Kaupungista, jossa asuu jo valmiiksi kaikki ystävät. Kaupungista, jossa on meri, vanhoja taloja ja oikeita kirjakauppoja. Katuja, joilta löytyy yllätyksiä. Kodin, jossa on leveät ikkunalaudat, kunnollinen keittiö, verhotankoja ja katto korkealla.

Kaunis Marjaana saa soida vielä hetken mielen tunnarina. Toivon silti, että se vaihtuisi, Ruotsiin ja takaisin voisi soida seuraavaksi.

1 kommentti:

Tesmu kirjoitti...

<3

Lähetä kommentti