On ollut hullu viikko, jonka tuloksena maailma on pyörinyt ympäri tuhat ja yksi kertaa ja lepää nyt oikein nätisti siinä, missä on.
On käyty kuuntelemassa hyvää musiikkia, höpötetty, otettu henkinen potku palleaan ja nostatettu työitseluottamusta noin ziljoonalla pykälällä.
Kävi taas niin, että sain valita työni. Valitsin hyvän työn mielenkiintoisella sisällöllä ja huonommalla palkalla. Hieman epävarmemman kuin se toinen, mutta työn, josta sydän sanoi, että ota tämä.
Mielestäni tässä iässä pitää vielä uskaltaa ottaa riskejä. Hypätä vähän, mutta siihen suuntaan, joka hymyilyttää. Aina voi yrittää uudelleen. En ole hankkimassa eläkevirkaa ihan vielä enkä motivoidu rahasta.
Toisessa paikassa ymmärsivät.
"Hae meille milloin vain uudelleen, kun meillä on hakuja, tämä ei tosiaankaan sitä estä. Tervetuloa toisten!" "Kunnioitan päätöstäsi ja ymmärrän täysin".
Tosi hyvä mieli kaikesta. Pitkään haikailemallekin tyypilleni olen nyt joten kuten sanonut henkisesti, että pidä v***u tunkkisi. ;D Päästin irti. Ja näin tänään yhen tosi söpön tyypin. Pitää tarkistaa sen siviillistatus puskaradiolta. Elämä hymyilee. Miksi sitten en minä?
Just give me everything.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti