Maailman ihanimpia on ihmiset, joilla on intohimo. Sellainen halu kertoa omasta asiastaan, että voisivat siirtää Andit lohkareina Afrikkaan, jos se olisi tarpeen. Sellainen ilo siitä jutusta, että hyvä olo säilyy omassa nahassa haastattelun jälkeen aina ensi juhannukseen asti.
Eilen kävin venyttämässä raajojani salilla lumimyrskystä huolimatta. Pari hasssua melkein-kolari-tilannetta, pari liukastumista ja märkä-kaikki eivät haitanneet yhtään mitään sen jälkeen, kun oli vetänyt parit tai chit kohti kattoa ja hengittänyt väärään aikaan. Hassu venytysmies sai mun hiirinäppiskäsirannejumituksenkin auki. Melkein tekis mieli lähettää kiitokseksi yliampuvia kukkia ja jättimäinen vaaleanpunainen nalle.
Tuo pahinta tänään on vähän harhaanjohtavaa, pahinta siksi, että olen ihan inlove indicaan. Taas. Kyllä. OMG.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti