Homma luisuu käsistä jo parissa viikossa. Hui-hui. Tehtävien hommien lista sen kuin kasvaa ja siinä on jo tekemistä, että saa pari kurssia ja gradun handlattua. Tänään jouduin lintsaamaan tentistä, koska en ollut ehtinyt lukea siihen. Kirjoita tentaattorille anteeksipyyntömailin. Ei olisi ehkä ollut pakko, mutta sen jälkeen tuli parempi mieli.
Syyllistän itseäni kaikesta. Paineistan itseäni hirveästi kaikesta. Annan muille ohjeita, joita minun pitäisi itse noudattaa. Sisälläni pieni tyttö istuu ja tuijottaa seinää silmän hetkeksikään räpähtämättä. Huone on valkoinen ja sen ulkopuolella ikkunasta näkyy, kuinka lehdet tippuvat yksi kerrallaan maahan. Keltaisia lehtiä. Tytön sisällä on tyhjä makuuhuone, jossa kaksi hahmoa makaa toisistaan erillään. Selittäin. Kaihtimet kiinni. Räps. Seuraavassa otossa pari nauraa yhdessä. Räps. Pariskunnan nainen istuu miehen sylissä. Tyttö antaa kuvien virrata edessään, välillä ne ovat valoisampia, välillä hämärämpiä, välillä on pilkkopimeää. Seinä on valkoinen yhä ja ulkona jo pimeää.
Eilen kouluun mennessä mun päässä soi vanha suomalainen biisi, jossa lauletaan nopeasti menevistä tunneista, kuinka kaupungin kaikki kellot edistää. Koulusta tullessa Tiktakin Sankaritar, jossa tämän iän olisi pitänyt olla helpompi. Kuka meni valehtelemaan? Tänään mun päässä ei soi yhtään mikään.
Ehkä saan jukeboksin päälle ja mielialan plussalle. Tarkoitus ainakin olisi. Eikä ole oikein mitään syytä, miksi ei kääntyisikään. Viimeiset kolme päivää on vain tuntunut sille, että mä en herää tähän päivään ollenkaan. Päivät menee odottaen sitä, että on ilta.
Tänään illalla on tulossa kivoja ihmisiä, mukava ilta, mukavia asioita. ...Eh? :) Elämä paranee, kun klikkaa koneeseen Spotifyn, kuuntelee Puolikuuta ja Eläkeläisiä, Pinkkiä, meikkaa ja menee koululle hetkeksi tekemään gradua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti