sunnuntai 29. elokuuta 2010

Piilotan elämäni näkyville.


Tiskatessa saan monesti flown päälle. Ajatukset vyöryvät, kun käsi hinkkaa lasia puhtaaksi, vaihtaa sen mekaanisesti lusikkaan ja huuhtelee vaahdot pois. Pitäisi varmasti tiskata useammin.

Äsken mietin sitä, kuinka paljon ihmisiä riepoo näkyville piilottaminen. Blogiani ei ole salattu, vaan se tulee nätisti esiin, kun hakukenttään näpyttää "Fluffy and blessed" ja sekös joitakin ahristaa. Kerroin viime viikolla ystävälleni pitäväni blogia, avointa ja hän hämmentyi. Hetken miettimisen jälkeen hän ilmoitti aikovansa etsiä sitä jokaisella nimimerkilläni, jonka hän tietää.

Tarjoan sinulle porkkanakakun, jos löysit!


Piilottamiseen on kolme pääasiallista tapaa, jotka ovat juurtuneet mieleeni jonkun muun teoksesta. Ensinnäkin piilotettavan asian voi haudata kahden metrin syvyyteen ja lyödä päälle sata kiloa multaa. Siellä on ja pysyy ellei joku kiinnostu kummusta. Toinen tapa on piilottaa se kaltaistensa ja näköistensä joukkoon, niin että yhtä ei enää erota toisesta. Ja kolmas, paras tapa, on laittaa se niin näkyvälle paikalle, että siitä tulee osa maisemaa eikä kukaan huomaa löytää sitä. Bingo!

Itse piilotan mieluiten näkyville. Se on jännittävän tapa, koska jos piilotus on puutteellinen eikä sulaudu maisemaansa, sitä paljastuu heti.

Tähän asti se on toiminut loistavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti