Antaa vituttaa vaan.

Kateus, epävarmuus, vitutus. Ne on läsnä tänään.

Ja mitä vaikka joku sua kusipäähän vertaa sinua on kusetettu
yhtä monta kertaa

On sellaisia päiviä, että vaikka tietää asioiden olevan hyvin ja järjestyvän, niin siihen ei jaksa uskoa, kun kaikki ympärillä onnistuvat kuin taikaiskusta. Tai vaikka eivät kaikki niin ne nearest and dearest-osaston ihmiset. Kyllä siitä on iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla pieni ajatus nakertaa, miksi en minä, miksi tuo? Tuo ei edes oikeasti halua noita asioita, joita sillä on.

Antaa vituttaa vaan

Mutta se kateuskeiju pitää painaa taka-alalle, ostaa pullo skumppaa ja iloita, koska muuten ei voi elää. Iloita siitä, että on lahjakkaita ystäviä, ihmisiä, jotka minäkin palkkaisin omaan yritykseen hetkeäkään miettimättä, in a heartbeat. Uskoa siihen, että heidänkin onnensa on minunkin onneni, koska niin on käynyt aiemminkin. Sana tuolla toinen täällä, hyvin suoritetut omat hommat ja töitä löytyykin yhtäkkiä paikoista, joista et olisi edes haaveillut. Koska tiedän tämän naisen käyttävän voimiaan hyvään. Hyvän karman potkaisu oli erittäin odotettavissa. 

Elämästä katoaa se todellinen puoli, jos on sulle kirosana
murhe, taikka huoli

En halua näitä myrkyllisiä fiiliksiä, ei niillä tee mitään. Mutta nyt vähän aikaa, kurkku paisuneena, huomiset treffit luultavasti peruuntuneena, "tulevana työttömänä", ilman minkäänlaisia vappusuunnitelmia, saa ottaa pehmoisen koiran syliin, paijailla sen turkkia ja sääliä itseään oikein kunnolla. 

Antaa. Vituttaa. Vaan.

Jälkirivi: Alkaa tää oma sääliväisyyskin naurattaa, nyt Vesan kauppaan, kupposella, ja illalla mässypussin kouraan ja leffaa. Mums. Elämä voittaa. Vaikka vituttaa.