Olen maailman siisteimmän ihmisen, TaoTaon. Joka puhui mun pahan mielen pois viime yönä. Toinen oli menossa aikaiseen aamuvuoroon, silitysrauta kuumana, kun mun pahasta olosta oli vielä jäljellä 4/5 osaa, mutta puhuttiin silti paha mieli pois. Kaikki. Kokonaan. Sovittiin uudet deitit, jotka on tarpeeksi pian. Hyvin pian. Ja kaikkea hassua. Sydämiä.
 | |||
| Puhutaan, vaikka koko yö, jos sulle tulee parempi olo, niin se on sen arvoista. |
Murun, jonka mä pelkään menettäväni, koska olen joskus menettänyt tässä samassa tilanteessa. Entäs, jos nyt käy niin? Entäs, jos me nähdään liikaa? Entäs, jos tämä on liian vaikeaa? Entäs, jos mä olen liikaa tai liian vähän?
 |
Mä tykkään sun tavasta halia mua, niin että painaudut muhun sentti sentiltä. - Mä teen niin taas, kun nähdään |
Niin, että olen liian auki ja hereillä ja kaikkea, enkä vaan tajua. Ja sitten se pitää sanoa.
Mutta ei elämää voi sivustakaan jäädä katsomaan ja miettimään, että mitäs jos. Ei pidä olla se ihminen, jonka sanavarastossa pitäisi saa vakituisen paikan. Voi tapahtua myös sellainen ihme, että mun pelot ei koskaan toteudu. Että olen niin onnellinen, ettei hetki mene ohi. Että tämä, mitä meillä on, on niin siistiä, ettei siitä päästä ikinä irti. Kumpikaan.
 |
| Susta on tullut mulle tosi tärkeä nopeasti. |
Jos yhden neuvon antaisin teinille itselleni, niin sanoisin että älä jää katsomaan sivusta vaan mene aina mukaan. Aina käsi pystyssä, kun hommia jaetaan. Se pätee töihin, rakkauteen ja ystävyyteen. Äläkä ikinä, ikinä, ikinä, kyynisty ja menetä lapsenuskoa. Sitä olen tietämättäni toteuttanutkin. Ties mitä voi tehdä, mutta ei tajua. Ja silti onneksi, vahingossa, on tajunnut.
Sä et voi olla täällä liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti