Luin tänään jotain, joka kosketti syvältä, sai kyyneleet virtaamaan kuin pikkuvauvalla. Heir to Blair-blogissaan kirjoittaja kertoi kohdanneensa kodittoman miehen liikennevaloissa, kerjäämässä, ja ajaneensa ohi, niin kuin monena kertana aiemminkin. Tällä kerralla jokin kuitenkin vaati häntä tulemaan takaisin ja kohtaamaan miehen. Mies oli samanikäinen kuin kirjoittaja, voisi olla hänen veljensä tai miehensä, ystävänsä. Hän kiersi kulman takaa Wendysille, haki miehelle ruokaa "Ajattelin, että sinäkin ansaitset tällaisena kylmänä päivänä edes yhden lämpimän aterian" ja sai takaisin hymyn ja hyvän joulun toivotuksen. Ja lämpimän jouluisen mielen.
Liian usein itsekin ohitan kerjääviä, kodittomia, avun tarpeessa olevia, vaikka tiedän sydämessäni, että voisin olla hyödyksi. Voisin auttaa.
Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti