Nyt on tytöt ja pojat rentoa viikonloppua jaossa isolla kauhalla. Koen nyt olevani niin onnellinen ja sanalla sanoen: siunattu, vaikka tykkäänkin enemmän jenkkien blessed käännöksestä. Viime viikonloppuna meillä oli hulinaa, kun oli sekä mun että Raksun rakkaimmat ystävät kylässä.
Raksu kävi ystävineen pikkujouluttamassa ja mä mutustelin karkkia oman ihanani kanssa ja katsoa paukautettiin kolme elokuvaa enemmän tai vähemmän kokonaan. Putkessä oli Pimeyden ytimessä (**), Odottamaton ehdotus (****) ja Notebook (*******) noista Notebook oli sellainen romanttinen draama, ettei tähdet enää riitä.
Tänä viikonloppuna meillä on Raksun veli kylässä. Pojat katsovat levitetyllä, tyynytetyllä sohvalla röhnöttäen Steven Seagalia ja minä hymyilen onnellisena, kun on niin ihania ihmisiä ympärillä. Raksun veli on hyvin samanikäinen, joten jutut stemmaa yhteen hienosti. On saunottu, tehty kasvonaamiot (minä), syöty namspiirakkaa ja torttuja ja tietenkin gallona kuumaa glögiä odottaa.
How blessed am I?
Postaus on kuvitettu mylittleponeillä, koska olen niin onnellinen, että ilmassa on pinkkien keijukaisen siipien havinaa ja jos en varo, niin alan piereskellä kielon kukkia, glitterikukkasia ja yksisarvisen taikapölyä. Tää on vaan niin uskomattoman hienoa, kynttilät palaa, glögi tuoksuu, koti on tänään pesty ja siivottu, hain metsästä koiralenkillä pari pientä katajanoksaa (tuhmaa) ja kuusen oksia, jotka toimittaa parhaillaan kylmässä vedessään kuusen tuoksukkeen virkaa.
Jos en eläisi tätä hetkeä, niin sanoisin, että unelmoin.
...Enkä edes pelkää tämän hetken menevän ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti