Hiljaisuus

Henkilökohtaisesssa elämässä on oltu melkoisessa yössä ja nyt on uuden aamun paikka. Mielessä soi vuorotellen Niskalaukauksen Lintu ja vuorotellen Puolikuun Ota minut nyt. 

Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
Sanaa jokaista painottaen
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
Ja sanoo silmiin katsoen...

 

Lopputulema on se, että olen onnellinen ja tasapainoinen. Toinenkin tuntuu olevan jo paremmalla mielellä. Uhkasi viedä ensi kerralla vihille, jos sellainen tulee. 

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

Hymyä kyynelten läpi. 

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni
Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

Moni asia oli hyvin, mutta ei tarpeeksi moni. Eivät ne asiat, joilla on eniten väliä. 

Istun hiljaa vielä ja muistelen
Hänen viime sanojaan
Niitä puoliääneen toistelen
Kun hän on mennyt menojaan...

Ystävänä tulen rakastamaan häntä aina. Tärkeintä on, että nyt on hyvä olla itsen kanssa, omassa masussa ja suussa ja silmissä. Pitkästä aikaa pulppuan iloa ja energiaa. Pitkästä aikaa on helppo olla, vaikka välillä suru välkehtiikin. 

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

En jaksa isoja kuormia heti. En tiedä, koska seuraavan kerran. Haluan ottaa nyt kielellä kiinni lumihiutaleita ja laskea kuurankukkia. Sen tiedän, että kaikki tämä on ollut tavattoman tärkeää.

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin